Nonniin, tänään se sitten tuli. Tämän hallituskauden loppusuoran hurskastelun huipentuma siis. Vuoden siirtymäajan jälkeen me suomalaiset saamme saunaoluita nauttiessamme, samalla nauttia myös viisaiden päättäjiemme suojeluksesta. (Ja tässä vuodatuksessa puhun siis sitten nimenomaan siitä varoitustarraosasta laissa, eli lakiesityksen 2.3. - Alkoholijuomien varoitusmerkinnät ElDes Huom.)

Kansanedustajamme, tai ainakin määräenemmistö heistä, päätti tänään, että jos kansalaisella sanoo maksa \'poks\', äiti päättää raskaudenaikaisella bilettämisellään sinetöidä syntymättömän lapsensa kohtalon, pikku-Einari menee pilsneripäissään lainamaan iskän autoa - rauduskoivuun, tai muuta vastaavaa perisuomailaista - Niin ainakaan heitä ei voi tulla sormella osoittelemaan, että \"ettepä varoittanu\".

Koska juuri siitä tässä laissa on kysymys. Käsienpesusta, hurskastelusta, omatunnon hellimisestä, omaan selkään taputtelusta - ja sen saman selän kääntämisestä itse ongelmalle.

Mielestäni tässä on kysymys jostain, jota todella paljon inhoan, jostain jota kutsun \"yhden askeleen ajattelun teoriaksi (1aa)\".

Yhden askeleen ajattelu on sitä, kun joku keksii omasta mielestään nerokkaan ajatuksen ja tästä omasta loistavuudestaan sokastuneena kuvittelee, että tällä älynväläyksellä ratkeaa suurin piirtein maailman nälänhätä, maailmankaikkeuden synnyn arvoitus, tai jotain muuta yhtä raflaavaa. Toisin sanoen, ajatus ottaa yhden askeleen, muttei yhtään enempää, koska luulee jo löytäneensä ratkaisun kaikkeen siihen mitä varten yleensä lähti liikkeelle (alitajuisesti kenties peläten, että seuraavalla askeleella tajuaisikin seisovansa kuilun reunalla).

Erityisen vahingollista yhden askeleen ajattelu on silloin kun paikalla on muita, jotka eivät osaa, kehtaa tms. sanoa ajatuksen esittäjälle vastaan, vaan menevät pannahiset vielä kehumaan ajatusta hyväksi. Eritoten tällaista massahysteriaa ja hölmöilyä esiintyy, jos a) ajatuksen esittäjällä on tarpeeksi valtaa, tai häntä muuten vaan pidetään niin merkittävänä tyyppinä, tai niin merkittävän organisaation osana, ettei kai hän voi mitään täysin typerää esittää b) aihe on niin arka, että jos ideaa vastustaa, leimautuu samalla pahantekijäksi.

Täydellisiä, ja samalla myös täydellisen tuhoisia esimerkkejä siitä, millaisia päätöksiä syntyy kun kaikki edellä mainitut \"premissit\" toteutuvat, löytyy vaikkapa rapakon toiselta puolelta. Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen esimerkiksi kaikki 1aa:n tuotokset kävivät päinsä. Jotta terrorihyökkäyksestä saataisiin hyvitys, ja jotta vastaavat voitaisiin jatkossa ehkäistä, päätettiin muun muassa kaikkien kansalaisten kansalaisoikeuksia heikentää merkittävästi, kehitellä omia - kansainvälisiä sopimuksia törkeästi halventavia lakeja ja lopuksi vielä hyökätä vieraaseen valtioon, jolla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Nämä edellä mainitut vain muutamia mainitakseni. Ja niin kauan kuin oli liikaa pelkoa siitä, että leimattaisiin pahantekijäksi ja maanpetturiksi, kansalaiset sekä senaattorit ja edustajat (myös demarit) kannattivat. Massahysteria oli valmis sanan kaikissa merkityksissä, ja  päätösten  päättömyys tajuttiin vasta kun oli jo aivan liian myöhäistä.

Tässä vaiheessa varmaan herää kysymys, että miten helvetissä Irakin sota yms. Bushin hallinnon hölmöilyt Suomen alkoholipoliittisiin päätöksiin liittyvät, olivat ne sitten kuinka hölmöjä tahansa nekin? Noh, minäpä kerron.

Vaikkei ihan heti siltä näyttäisi, noudattavat molemmat aivan samaa yhden askeleen \"logiikkaa\". Vaikka toki minäkin suostun myöntämään, ettei tämänpäiväisellä eduskunnan nollapäätöksellä liene kuitenkaan yhtä vahingollisia ja kauaskantoisia seurauksia kuin jenkkisekoilulla, yhtäkaikki typerä se on ja varsinaista ongelmaa halventava.

Olen kovasti miettinyt miten koko idea varoitustarroista on syntynyt? Todennäköisesti jossain sosiaaliasiain silmääpitävien aivoriihessä on pohdittu noin tuhannetta kertaa, että eikö me nyt helvetissä keksitä mitään keinoja lääkitä tätä tän maan päihdeongelmaa. Tuskallisen pitkien tuntien päästä Jorma takarivistä (tai kenties Liisa eturivistä?) vihdoin huudahtaa \"Heureka - pannaan niihin varoitustarrat\". Kaikki tietysti kilvan kehuvat Jormaa (tai Liisaa), tyyliin \"Helkkari, sä oot nero. Uskomattoman lähellä se ratkaisu oli, miksen mä tajunnut tätä ite, näinhän me tehtiin jo tupakkateollisuudellekin\" jne. jne. Ja kaikki tietysti ovat niin helkatin tyytyväisiä, kun ovat keksineet hienon uuden ratkaisun miten valistaa kansaa alkoholin vaaroista. Ratkaisun joka varmasti tavoittaa loppukäyttäjän. Ratkaisun joka on sitä tärkeää ennaltaehkäisyä isolla Eellä.

Tämä oman erinomaisuuden tunne on sitten jatkanut aivoriihestä eteenpäin, aina eduskunnan istuntosaliin ja äänestysnappien taakse asti. Ja kaikki hysteriaan liittyneet tietysti uskovat, että sieltä se jatkaa ensi vuonna kauppojen ja Alkojen kautta kansalaisten koteihin asti.

No mikä sitten allekirjoittanutta asiassa mättää?

No helvetti, se toinen askel tietysti. Se mitä ei otettu, tai jos otettiinkin se pidettiin visusti oman pään sisällä (1aa:n mukaisesti tietenkin) tai sitten se hävisi 104-71 tänään eduskunnassa.

No mikä se sitten on?

Kirjoitettuani  näin paljon potaskaa, voin kai minä kertoakin.

Kun otetaan se tavallinen Matti Meikäläinen (mm) joka tulee perjantaina töistä kotiin, kuten me kaikki muutkin mm:t ja kipaisee tietysti kaupan kautta itselleen ne joka perjantaiset saunakaljat. Kuvittelevatko arvon JAA:ta tänään äänestäneet edustajat, että herra/neiti/rouva mm a) huomaa kaupassa, että \"Ei jumalauta, täähän tekeekin pahaa mun terveydelle, jätänpä ostamatta - ikuisesti\" b) tekee saman huomion vasta kotona ja kaataa keppanat kurkun sijaan lavuaarista alas, edellä tehdyn päätöksen saattelemana c) no eiköhän näistä jo kaikki pointin tajunneet ...

Eli tämän toisen askeleen otettuani itselleni ainakin väkisin hiipii mieleen, että onko Suomessa todella vielä joku 10-100 vuotias  ihmislapsi, joka ei tiedä että liika viina (ja raskauden aikana se vähäkin) on pahasta? Luulevatko nämä päättäjät todella, että ihmiset juovat viinaa siksi, että kuvittelevat sen olevan vaaratonta tahi jopa terveellistä? Eikö ne jumalauta tajua, että ihmiset juo vaaroista huolimatta - eivät siksi etteivät tietäisi sen sitä olevan, vaan siksi että moni alkohomeliinijuoma avan maistuu niin julmetun hyvälle ja siitä tulee niin hassu olo. Luuleeko ne että me - enemmän tahi vähemmän sivistyneet ihmiset - olemme niin helvetin tyhmiä, ettei me vaan aiemmin olla tajuttu, et kui vaarallist se kalja oikeesti on.

Ja jos joku tässä vaiheessa yrittää esittää, että varoitustarrat onkin suunnattu suurkuluttajille eikä ns. sivistyneesti juoville kansalaisille, niin osoittakoon minulle spurgun tahi teiniraggarin joka hevon ne välittää alkoholin vaaroista, tai ainakaan haluaa/kykenee asialle mitään itse tekemään.
No entäs sitten lapset, eikö niille pidä kertoa viinan vaaroista, kysyisi sitten seuraava? Okei, itse myönnän kyllä olevani varsin vasemmalle kallellaan, mutta ei minunkaan mielestä ihan kaikkea tarvitse valtion vastuulle pistää. Eli jos suu alkaa napsumaan jo alle teini-iän, suuntaisin kyllä katseeni mieluummin vanhempiin, jotka kai nyt sentään yhä ovat lapsistaan suurimmassa kasvatusvastuussa tässä(kin) maassa?

No okei. Tässä vaiheessa varmaan kaikki ovat kyllä jo varmasti ymmärtäneet, että minua sylettää ja etten olisi tainnut itse lain puolesta äänestää. Mutta luulisin, että niillä harvoilla jotka ovat näin pitkälle jaksaneet lukea on jo pari kertaa herännyt kysymys: huono päätös ja sylettää, mutta miksi sylettää näin helkkarin paljon? Eihän päätöksestä kumminkaan mitään suoranaista, ainakaan aineellista haittaakaan ole (paitsi jos panimoteollisuudelta kysytään).

No siksi, että kun tällaisia nollaratkaisuja tehdään tärkeissä asioissa. Esitellään nämä \"ratkaisut\" ikään kuin ne olisivat suuriakin eteenpäin vieviä \"innovaatioita\". Otetaan yksi kansakuntamme kaikkien aikojen vakavimmista ongelmista ja esitetään sen osittais-\"ratkaisuksi\" tällainen laki. Muka pohditaan ongelmaa vakavasti, pitkään ja hartaasti, mutta kun päädytään lopulta tällaiseen tulokseen, jolla ei ole mitään todellista merkitystä ja joka ei auta itse ongelmaa tipan tippaa, annetaan itse asiassa se kuva, ettei se nyt sitten oikein vaivan arvoista kumminkaan ollutkaan. Piti vaan saada jotain aikaiseksi, ja tää olisi sitten se mitä me saatiin kyhättyä kasaan. Suomeksi sanoen, näin menetellessä näytetään persettä koko ongelmalle.

Kuten sanottua, voidaan olla kuitenkin onnellisia, ettei päätöksestä todennäköisesti kuitenkaan koidu  juuri mitään aineellista tai henkistä vahinkoa (päinvastoin kuin vaikkapa USA:n esimerkeissä), jos sillä nyt ei asioita oikeastaan mihinkään päin edistetäkään. Mutta minun mielestäni näin lyhytnäköisillä ja yksisilmäisillä päätöksillä vahingoitetaan suomen päättäjien-, ja siinä samalla myös eduskunnan arvovaltaa.

Koska, jos näinkin vakavissa asioissa päädytään tällaisiin yhden askeleen ajattelun johtamiin ratkaisuihin, on pelkona että samankaltaisella päättelyllä voidaan päätyä ratkaisuihin, jossain vielä vakavammassa asiassa - jossain, jossa seuraukset eivät enää olekaan niin yhdentekeviä.