Männä viikonloppuna menimme ja heräteostimme tietokoneeseemme uuden sisustusartikkelin, nimittäin legendaarisen rakenna ja valloita -pelisarjan Civilizationin kolmososan lisäosineen. Mikä parasta, herätysostomme ideanikkarina toimi avovaimoni - joka tosin viimeistään kotona ymmärsi virheensä. Minähän en ole mikään himopelaaja, paitsi silloin kun löydän oikein addiktiivisen pelattavan ja juuri sellainen tämä CivIII tuntuu olevan.

Oli miten oli, kun eilen yöllä AaVee vihdoin sai minut suostuteltua irrottautumaan pelin lumoista, huomasin pohtivani pelin maailmaa vielä yöpuulle painuessani. Päällimäisenä asiana aivoissanani surrasi kuta kuinkin seuraavaa:

"Pitää perkele hyökätä sinne Espanjaan. Jos mä en nyt laajenna niin isommat syö meitin. Ja kun kansakin valittaa, ettei oo leipää eikä sirkushuveja ja kohta loppuu tila, ei oo mihin rakentaa, ei tarpeeks rahaa jiiänee jiänee, vali-vali-vali. Espanjahan on vielä meitäkin pienempi ja huonommin varusteltu, joten se pitäisi olla suht helppo saalis jotta meidän valtakunta voisi laajentua, eikä tarvitsisi niin hirveästi pelätä ulkopuolisia valloittajia. Sitä paitsi, se Espanjan kuningatarhan on aika huono johtaja ja joku ne kuitenkin valloittais ennen pitkää, niin mikä ettei me sitten. Oikeastaanhan sitä tekisi niille vaan palveluksen"...

Vaikka kysymys on vain pelistä, en voinut olla miettimättä kuinka helposti tällaisen vannoutuneen pasifistin ja kaikenlaisen hyökkäysodan alimpaan helvettiin manaajan pää saadaan näin helposti väännettyä ajattelemaan kuin paraskin imperialisti? Miten helposti tällainen vallanhimo sitten iskee niihin, joilla on a) tällaiseen ajatteluun luontaista taipumusta b) mahdollisuutta tällaista valtaa käyttää. Mikä nyt ei jumalauta todellakaan tarkoita, että yhtään paremmin hyväksyisin Bush II:n hallinon tapaisten hyyppien motiiveja, mutta tuli vaan mieleen, että entä jos tällaisella ajattelulla varusteltu tyyppi pääsee vaikkapa itänaapurissamme valtaan?

Tai mikä pahinta, entä jos tällainen tyyppi on siellä vallassa jo nyt?